Vuosijuhlan ydintekijät

Kevättalvella 2012 TVO:lla suunniteltiin osakunnan vuosijuhlien uudistamista cocktail-tilaisuuden tyyppiseksi illanvietoksi. Asiasta heräsi Tevis-Palstalla kiihkeä ja tunteita herättänyt nettikeskustelu. Perinteisellä juhlatavalla oli vankka kannatuksensa osakuntalaisten keskuudessa, ja keskustelun myötä siinä päätettiin pitäytyä.

Otin keskusteluun osaa analysoimalla, mikä osakunnan vuosijuhlassa on erityislaatuista. Tarkoituksenani oli, että erottelun avulla olisi helpompi käsitteellistää uudistushalun kohteet ja keskeiset perinteet. Mikään täydellinen listaus tämän ei ollut tarkoitus olla, ja jo sen ensijulkaisulla kirjoitinkin: ”Tässä on mielestäni keskeisimpiä juhlatekijöitä, täydentäkää toki, sillä kirjoittelen mitä mieleen juolahtaa ja jotain olennaista voi unohtua.” Nyt täydensin listaan 12. l-kohdan.

vjweb-2003-58

Punssi saapuu vuoden 2003 vuosijuhlaan

a) Osakunnan lippu: lipun saapumisella ja poistumisella on tärkeä symboliarvo, lipulla tila otetaan haltuun juhlaa varten ja se on osakuntalaisia yhdistävä symboli. Vuosijuhlassa on myös erityiset käyttäytymistapansa, ja monissa juhlaperinteissä nämä liittyvät lipun läsnäoloon. Jos lippu ei ole saapunut, juhlakaan ei ole alkanut.

Vuosijuhla_2011-10

Aamusauna on myös perinteikäs osa juhlaa

b) Puheet: isännän tervehdyssanat, kuraattorin puhe, juhlapuhe, puhe miehelle ja puhe naiselle ovat kuuluneet pitkään TVO:n vuosijuhlaohjelmaan. Joskus juhlapuheen tilalla on ollut juhlaesitelmä. Puheet ovat samalla myös julkisia kannanottoja. Puhujalta voi pyytää lyhyen puheen, jos aikataulu on tiukka. Jos juhlapuhe jätettäisiin pois, tulisi vaikutelma, että eikö kenelläkään akateemisessa yhteisössä ole mitään sanottavaa tai kenelläkään mitään sanottavaa osakunnalle – sellainen tuntuma, että jotain olennaista jäi pois. Kutsu juhlapuhujaksi on myös arvokas tapa luoda osakunnalle uusia yhteyksiä.

Kuraattorin puheita oli aikanaan mukava pitää, mutta mietin myös miten useampi osakuntalainen pääsisi ääneen. Nimittäin kun myös Seniorijuhlassa on kuraattorin puhe, niin sitä tuli sitten puhuttua kahdeksassa juhlassa yhteen menoon. Esimerkiksi Rotaliassa on mielestäni näppärämmin säädetty tarkasti, mitkä puheet joka kommerssissa pidetään, mutta puhujat vaihtelevat (puhe isänmaalle, puhe vilistlasille eli senioreille, muistopuhe edesmenneille ja mikähän se neljäs olikaan, puhe osakuntalaiselle voisi olla lähinnä vastaavaa meininkiä). Uusien puheiden lisääminen vuosijuhlan ohjelmaan venyttäisi aikataulua, mutta Seniorijuhlaan sellainen mahtuisi helposti. Juhla on myös mainio tilaisuus oppia puheiden pitämistä, ja sitä mahdollisuutta kannattaisi tarjota mahdollisimman monille osakuntalaisille. Kuraattorin puheella on tiedonvälitysmerkitystä myös sikäli, että siinä on luonteva tilaisuus kertoa osakunnan uusista käänteistä niillekin osakuntalaisille, jotka ottavat osaa toimintaan harvemmin, ja toisaalta puhe välittää tietoa Teviksen toiminnasta uusille osakuntalaisille.

c) Osakuntanauhat ja juhlapuvut: osakunnan väreillä on suuri symboliarvo. Osakuntalaisten yhteenkuuluvuuden lisäksi värit edustavat kaikkea sitä mitä osakuntaamme kuuluu. Siksi ne kuuluvat vuosijuhlaan, sillä kyseessä on osakunnan suurin vuosittainen kokoontuminen, ja eri osakuntalaissukupolvet voivat hyvillä mielin ja ylpeydellä sonnustautua yhteisiin väreihimme.

web-IMG_3730

Juhlissa sonnustaudutaan juhlapukuun ja akateemisiin kunniamerkkeihin

Juhlapukujen kanssa tavat ovat muuttuneet: 1960-luvulla käytiin keskustelua siitä, voiko mies ilman frakkia juhlia tarpeeksi arvokkaasti, ja sittemmin kaikenlaiset tummat ja toisinaan vähemmän tummatkin juhlapuvut ovat vakiintuneet. Pukeutumisen erityisyys korostaa myös juhlan erityisyyttä ja sitä, ettei kyseessä ole tavanomaiset bileet. (1970-luvulla juhlapuvun virkaa teki villapaita ja farkut.) Naispukuihin liittyy paljon monenlaisia etikettisääntöjä, joista en sano mitään, kun en ole asiaan perehtynyt. TVO:n vuosijuhlassa on ollut sen puoleen mukavaa, että ihmiset ovat juhlineet rennosti juhlapuvuistaan huolimatta; joissakin ainejärjestöjuhlissa väki on saattanut jäykistellä laittauduttuaan fiinisti.

d) Yhteiset laulut: lauluja, jotka väistämättä kuuluvat TVO:n vuosijuhlaan on mielestäni vain kaksi, Varsinaissuomalaisten laulu ja De brevitate vitae, joista jälkimmäistä on suomalaisessa perinteessä usein vielä lyhennelty. Muita usein laulettuja lauluja on monia, ja ilahduttavasti TVO:lla on tehty myös uusia juttuja tuttuihin kappaleisiin.

e) Yhteinen ruokailu: vuosijuhlassa on vakiintunut tavaksi syödä alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka pöytiin tarjoiltuna. Yhdessä syöminen on kivaa puuhaa, ja ilman ruokaa juhlijat väsyisivät jo illalla tai painuisivat pizzalle. Toisaalta en muista yhtään vuosijuhlaruokailua, johon kaikki osallistujat olisivat olleet tyytyväisiä, lieneeköhän nipottaminenkin jonkinmoinen perinne.

Pöytiintarjoilu on mukavaa sikäli, ettei tarvitse kuljeskella pöydästä mihinkään, kun juhlaperinteisiin muutenkin kuuluu, ettei trampata edestakaisin kuin tauoilla. Seniorijuhlista tiedämme, että noutopöytäruokailukin voi olla sujuvaa ja juhlavaa. Mielestäni sellaistakin voisi tehdä vuosijuhlissa, jos tilanahtaus tai kustannustekijät tekisivät pöytiintarjoilun hankalaksi. Osakuntalaiset voivat tietysti tehdä tarjoilun itse talkootyönä, mutta toisaalta on hankala sekä tarjoilla että juhlia. Vaativan asiakaskunnan vuoksi ammattilaisuus on tarjoilijoille hyväksi. Vuoden 2002 juhlista kylläkin opimme, että juhlaväki osaa kaataa juomansa lasiin, jos pullot ovat valmiiksi pöydässä, mikä jälleen vähentää tarjoilutyötä merkittävästi.

f) Stipendienjako ja huomionosoitukset: stipendienjako on tapahtunut vuosijuhlassa vasta 2000-luvulla. Tämä on sikäli mukava perinne, että myös Tukisäätiön edustajat saavat siinä luontevasti puheenvuoron. Huomionosoitusten jakoon vuosijuhla sopii paremmin kuin muut TVO:n tapahtumat, koska kyseessä on arvokas juhla, jossa osakuntalaiset ovat suurella joukolla paikalla. Samalla on hyvä muistella menneitä. Ehkäpä huomionosoitusten yhteydessä olisi hyvä myös hieman kerrata, minkälaisia merkkejä TVO:lla käytetään, sillä silloin tietoa välittyisi uusille sukupolville ja vieraatkin saisivat paremman käsityksen asiasta.

g) Yhteydenpito ystäviin: TVO:n vuosijuhla on tärkeä tapahtuma myös siksi, että se on ainoa vuosittainen tapahtuma, johon Korp! Rotalia kutsutaan. Monille osakuntalaisille rotalialaiset ovat tuttuja, joihin yhteydenpito sujuu mukavasti jatkuvasti erilaisissa yhteyksissä ja Internetissä. Vuosijuhla on silti erittäin tärkeä tilaisuus koko TVO:ta ja Rotaliaa kattavan yhteyden vaalimisessa ja kehittämisessä sekä erinomainen mahdollisuus uusien tuttavuuksien solmimiseen. Ehkäpä jatkossa Rotalia voitaisiin kutsua myös Seniorijuhliin, sillä vähemmät muodollisuudet eivät olisi ongelma, kun etukäteen kerrotaan, minkälaisia meininkejä on tulossa.

h) Juhlatila: erilaisten juhlahuoneistojen sopivuudesta on esitetty toisinaan kärkeviä mielipiteitä. Mielestäni tärkeintä on se, että osakuntalaiset mahtuvat juhlimaan yhdessä. Seinien hienous on kiva juttu, mutta siihen on turha sijoittaa suuria summia, sillä tärkeämpää on, että osakuntalaisilla on varaa osallistua omiin juhliin.

Yleensä on ollut tapana, että juhlia järjestetään eri paikoissa kuin missä aiemmin on juhlittu. Se on hauska tapa sikäli, että maakunta tulee tutuksi kokoontuessamme erilaisissa paikoissa. Kuitenkin Turun seudulla on hyvin rajallisesti sopivia tiloja, jotka eivät ole kohtuuttoman kalliita. En kuitenkaan näe mitään ongelmaa siinä, että juhla järjestettäisiin vaikka joka vuosi samassa huoneistossa, jos erinomainen sellainen olisi saatavilla.

i) Taide-esitys: sellainen on perinteisesti kuulunut vuosijuhlan ohjelmaan, mukavan monipuolisesti on ollut monenlaista, sekä osakuntalaisten tekemänä että mukavien vierailijoiden.

j) Tanssit: aina jossakin kohtaa on tanssittu, toisissa kerhoissa tanssataan usein heti juhlapaikalla, Teviksellä kotiluolalla.

k) Yhteinen proseduuri, juhlamestari ja laulunjohto: perinteinen vuosijuhlaformaatti on tehty suuria juhlia varten. Sama kaava toimii myös silloin, kun läsnä on useampia satoja juhlijoita. Siksi juhlatoimien sujuva kulku on varmistettu sillä, että tilaisuudessa häärii yksi tai useampia juhlatoimia johtavia henkilöitä, laulunjohtaja päättää mitä lauletaan yhteisesti, eikä pöydistä saa kuljeksia mielensä mukaan. Jos juhlaan saapuu vähänlaisesti porukkaa, tällainen hierarkia voi tuntua hupsulta, minkä tosin Teviksen juhlissa pelastanee mölisevä juomari, jonka hyssyttelyssä riittänee juhlan johtoväellä toimenkuvaa, vaikka kuulutukset kuuluisivatkin ääntä korottomatta.

l) Säännönmukainen järjestämisajankohta: Turkulainen kerho perustettiin 17. helmikuuta 1928 ja muutettiin Varsinaissuomalaiseksi kerhoksi kymmenen päivää myöhemmin. TVO:n vuosipäivä on Maunu Tavast -piispan kuolinpäivä 9. maaliskuuta. Siinä olisi hyviä päivämääriä, jos tulevaisuudessa haluaa järjestää sekä osakunnallissynttäripippaloita että vuosijuhlia – tai miksipä ei puolivuosijuhlia lukukauden alkaessa syyskuussa.

Kimmo Makkonen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s